Taisin astua ns. omaan miinaan tuossa muutama viikko sitten, kun meidän Murulla alkoi jokin "vaihe". Epäilen syynä olevan uusien hampaiden tulon (niin kuin useimmissa kiukku- tai oikuttelukausissa..), voihan sekin olla mahdollista että kun kyseessä on Pikku Nainen, kaikille kausille ei ole sen kummempaa syytä...
Se "miinaan astuminen" tapahtui siinä että kun pikkuisen yöunet ja päivätorkut sekosivat ja kiukuttelu jatkui pitkin päivää/iltaa/yötä, en malttanut nukkua Murun vähäisten torkkujen aikana.
Pohjattomaan väsymykseen kittasin puoli pannua kahvia
iltapäivään mennessä, jotta jaksoin suoriutua päivän askareista ja lapsenhoidosta. Loppuillasta sitten oltiin jo sellaisilla ylikierroksilla ettei nukkumisestakaan meinannut tulla mitään, kun päässä vain pyörivät kaikki asiat mitä pitäisi tehdä ja mitä haluaisin tehdä...
Illatkin tuppasivat venymään kun päivällä ei tuntunut olevan omaa aikaa, niin Murun nukahtamisen jälkeen sitä tuli vähän virkkailtua, bloggailtua jne.
BIG MISTAKE.
Viikonloppuna totesin että nyt täytyy tehdä jotain tälle väsymykselle ennen kuin se riistäytyy kokonaan käsistä... Olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Työelämän väsymys on erilaista, pienen vauvan aiheuttama väsymys on kokonaisvaltaista... Enää en ihmettele pitkin Prisman käytäviä raahautuvia pienten lasten äitejä / Zombeja jotka hytkyttelevät ostoskärryjä... Päätin asettaa itseni kahvinjuontikieltoon.
Totesin, että jos en jaksa ilman kahvia, niin sitten pitää nukkua enemmän. Kielto koski myös käsitöitä, bloggausta ja iPadin räpläystä iltamyöhällä.
Vaikka olisi kuinka huvittanut tehdä jotain muuta, nukuin päivätorkkuja kun Muru nukkui. Ja illalla kaaduin sänkyyn pian pikkuisen vanavedessä. Tänään aamulla peilistä katsoi takaisin
ihmistä muistuttava olento,
edistystä siis tapahtuu. Muutin sen verta sääntöjä että nyt saan juoda yhden mukillisen kahvia päivässä, ja sillä on pärjättäävä. Blogatakin saa, kunhan siihen kuluva aika on tasapainossa kaiken muun kanssa.
Siinä se taikasana tuli, TASAPAINO.
Olit sitten äiti, isä, ja/tai työssäkäyvä, elämä pitäisi saada tasapainoon. Itse olen ainakin huomannut, että kun en lepää tarpeeksi, sekoaa myös syömisrytmi ja se mitä suuhunsa laittaa.. Suklaalla, lakritsalla ja kahvilla kun ei kannata lounasta korvata, migreeni siitä vain tulee. Ja
kun lepo ja ruoka ei ole kunnossa, kippaa jaksamisen ja tasapainon kolmas jalka: liikunta.
Nyt olen päättänyt taas keskittyä myös omaan hyvinvointiin.
Kun äiti jaksaa ja voi hyvin, se heijastuu positiivisesti koko perheeseen.
Täytyy muistaa keskittyä olennaiseen ja priorisoida askareita.
Jos pitää levätä, niin sitten pitää tehdä niin.
Vanhemmuuden superviittaa
on turha kantaa, sillä ihmisen jaksaminen on kuitenkin rajallista. Kyllä niistä lapsista kasvaa hyviä ihmisiä ilman viittä eri vauva-harrastusta ja vaikka välillä söisivätkin Pilttiä.
Nyt kun on vähän akkuja ladattu, jaksaa käydä kiinni kasautuneisiin pyykki- ja astiavuoriinkin (kotiäityiden huippuhetkiä/tehtäviä). Ja se on varma että iltäpäivän auringosta nautitaan kärrykävelyllä koiruksen kanssa!
Tasapainoa ja tsemppiä kaikille Zombi-kollegoille! Muistakaahan helliä vähän itseännekin kaiken hässäkän keskellä.. :)
Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti