torstai 24. maaliskuuta 2016

Kaksi yötä muuttoon...

Muuttolaatikoiden rivit sen kuin kasvavat,
ja koti alkaa tuntua pikku hiljaa tyhjältä.
Olemme viimeiset kaksi viikkoa pakanneet ihan hulluna, 
peranneet tavaroita lahjoitettavaksi / myytäväksi / tunkiolle jne.

Kitchen & Easter
 
Tulips
 

Kaiken kaaoksen keskellä olen yrittänyt pitää
kiinni siitä, että arki tuntuisi mahdollisimman normaalilta lapsille.
Olemme ehtineet askarrellakin vesirokko-potilaan kanssa 
(jep, rokkokin saatiin tähän samaan settiin..). 
Piti valmistua pääsiäiskortteja, mutta neiti ilmoitti että siinä on meidän uusi koti! 
Löytyy kuulemma prinsessa-tornikin... 

Easter decoration


Rairuohot jäivät tänän(kin) vuonna istuttamatta, mutta onneksi
 Linda Kukkakauppa Hohdosta pelasti pinteestä.
Jännityksellä vahdataan liljojen kasvua Arabian vanhassa ruukussa, 
ja leinikit ym. piristävät keittiössä muuttorumban pyörteissä.

 
Meillä taitaa olla edessä hieman erilainen pääsiäinen. 
Toivottavasti te muut ehditte nauttia pyhistä!

Aurinkoa päiväänne.. :)

Mia

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kohta on hyvästien aika...

Huh huh... Tiedätte varmaan sanonnan "be careful what you wish for"...
Syksyllä kaikki alkoi tuntua vanhan toistamiselta, ja tuntui siltä ettei mikään muutu.
Sitten minä toivoin että asiat nytkähtäisivät eteenpän, että edes jotain tapahtuisi.
Nyt huomaan että yhtäkkiä elämme on muuttumassa ihan kokonaan!
HUI.


Yksi isoimmista muutoksista henkilökohtaisen elämän puolella on se,
 että olemme myyneet tänä vuonna oman kotimme, 
ja vihdoin ja viimein teimme eilen kaupat uudesta. 
Hetken jo näytti siltä että "kodittomuus" uhkaa, 
ja muutamme varaston kautta uuteen kotiin...


Nyt on ennen kaikkea helpottunut olo.
Olemme tietenkin myös innoissamme uudesta kodista, 
jota emme millään meinanneet löytää...
Toisaalta on myös hieman haikea ja epätodellinen olo. 
Mitä me olemme menneet tekemään? 
Miten raaskimme luopua kodista jossa kummatkin lapsemme ovat kasvaneet?
Isoja asioita...


Minulla on melkein jo nyt pala kurkussa, 
kun ajattelen että kohta pitää hyvästellä vanha rakas koti.
Sinä aikana kun olemme asuneet täällä, on tapahtunut niin paljon. 
Toisaalta voin lohduttaa itseäni sillä, että muistot saa aina mukaansa... 
Niitä ei voi hukata muutossa.

Eleanor Roosevelt

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Sekaisin palmikoista & uusia kujeita vuodelle 2016

Olin pitkään katsellut sillä silmällä käsinkudottua "palmikkorahia",
ja nyt se on vihdoin meillä! Ihanaa saada uutta ilmettä olohuoneeseen...
Myös lapset ovat ottaneet ilolla vastaan uuden asukkaan, 
välillä rahi joutui jo eristyksiinkin jotta suurin innostus laantuisi hieman.
Ensi kohtaamisella meidän kaksi vee sälli hihkaisi silmät loistaen "PALLO!!!!"
ja siitä alkoi melkoinen pyöritys. Mutta hyvin jakkara on kestänyt lapsiperheen arkeakin... :)
***
I'm absolutelu loving our new member in the livingroom. 
Kids have been very (a little bit too) excited about the knitted footstool. 
According to my 2 year old son, it's a giant ball...
At least we have tested that it's well made, footstool
has faced quite rough handling... 

Knitted footstool / Perfect Home
 
1930-luvun musta sohvapöytä

Olohuoneen musta pöytä kuului aikanaan isoäidilleni. Se on yksi lempi huonekaluistani, ja se edustaa kotimaista 30-luvun tuotantoa.
***
Livingroom's black table used to belong to my grandmother. The table is one of my favourite furnitures at our home. It was made in the 1930s in Finland.



 Sohvalla nököttää jättikokoinen huopatyyny, jossa myös ihanaa palmikkokuviointia.
***
Giant pillow on the sofa is made of felt, and it has nice plaited design / pattern.

Palmikoitu huopatyyny  

Lisäksi olen niin innoissani näistä olohuoneen uusista jutuista, koska ne liittyvät 
myös minun uusiin työkuvioihin. Olen nyt aloittamassa 
Perfect Home tuote-esittelijänä / myyjänä muiden hommieni lisäksi. 
Joten jos kiinnostaa sisustuskutsujen emännöinti Pirkanmaalla tai kyseiset tuotteet ylipäätään, 
ota rohkeasti yhteyttä niin kerron lisää!
Näin tämä menee, uusi vuosi ja uudet kujeet..! :)
Tässä vielä linkki kotisivulle: klik.
 
 

Mia

tiistai 12. tammikuuta 2016

Monkey Monday

Maanantai... 
Eilen oli ehkä hieman keskimääräistä vaikeampaa orientoitua 
töiden pariin pitkien juhlapyhien jälkeen, kuin normi maanantaina.
Eipä tilannetta helpottanut assarini rento 
suhtautuminen loman loppumiseen...

Rentoa alkanutta viikkoa! :)



Mama's monkeys...

Monday... After long holidays, it was a little bit harder to concentrate to work 
than on an average Monday. 
My assistant's relaxed appearance didn't help at all..

I wish you all nice and easygoing week at work / home! :)


Mia

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ihania pieniä suuria hetkiä...

Kun elämässä on paljon kaikenlaista myllerrystä, 
jää helposti monta pientä tärkeää asiaa muun hössötyksen varjoon. 
Täytyy osata pysähtyä nauttimaan niistä ohikiitävistä minuuteista, 
jotka tapahtuvat vain kerran...
Tässä vielä meidän fiilistelyjä ihanasta talvipäivästä, 
ja kolme veen ensimmäisestä luistelukerrasta -24 c pakkasessa Loppiaisena. 
Puolen päivän valmistelut että päästiin tytön kanssa jäälle 20 minuutiksi... ;D




When your life is so busy and you have so much on your plate, 
you might easily miss some small but important moment's of your life, 
unless you don't pay attention. 
We had this kind of great moment with my family this week. 
Finally the lake was frozen, and we were able to skate on ice. 
Our three year old put the skates on for the very first time... My girl is growing so fast... 
P.s. it took a half day to do some preparations (air -24 c),
 that she could try ice skating for 20 minutes..! ;D 
That's how the life is with kids.


Frozen lake

figureskates

Have a great Sunday.. :)

Mia

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi on toivoa täynnä, tervetuloa 2016!

Olen niin huojentunut, että 2015 vuosi on päättynyt.
Se oli elämäni rankin vuosi, joka veti minut kuvainnollisesti mankelin läpi.
Mennyt vuosi otti paljon, mutta myös opetti minulle
tärkeitä asioita niin elämästä kuin itsestänikin.

Vuosi on ollut raskassoutuinen ja surun värittämä.
Alku vuotta hallitsi menettämisen pelko, kevät meni kuin sumussa.
Tammikuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä kun melkein menetin isäni.
Sairaalassa ajattelin vain, että kyllä me tästä selvitään, on pakko.
Että et sinä isä voi jättää meitä vielä...
Muutaman kerran lähdin sairaalan vuoteen ääreltä kotiin miettien nähdäänkö enää.
Onneksi isä on niin sitkeää tekoa etten tunne toista.
Matka jatkuu edelleen... <3

Vuoden valopilkkuja ovat olleet ehdottomasti reissut lasten
ja ystävien kanssa Leville ja Espanjaan.
Isännän kanssa juhlistettiin 5-vuotis hääpäivää lyhyellä matkalla Amsterdamiin.
Nämä hengäshdystaot tulivat todelliseen tarpeeseen kaikkien haasteiden keskellä.

Syksyllä koitti töihin paluu, ja alkoi mahdoton arjen palapelin kokoaminen.
Miten sovittaa kaikki menot yhteen, ja ehtiä olla töiden lisäksi vielä äiti, vaimo, tytär
ja koiran emäntä. Syksyn tullen aloitin taas valokuvaamaan ja blogaamaan.
Halusin tehdä jotain, joka oli vain minua varten. Vastapainoa kaikelle muulle...


Loppuvuodesta jouduimme hyvästelemään kaksi hienoa miestä.
Ensiksi nukkui pois mieheni rakas isoisä, jonka elämän polku oli pitkä ja värikäs.
Väsyneen matkamiehen askeleet vain hiipuivat.
Juuri kun kuvittelin vuoden kulkuradan muuttuneen, talvi toi tullessaan lisää surua.
Ystäväperhe koki yllättävän menetyksen joulun alla, se pysäytti ja kolahti kovaa.
Liian aikaisin lähti hieno mies, jolla olisi ollut vielä paljon tehtävää isänä ja aviomiehenä.
Tuntuu mahdottomalta ymmärtää miksi elämässä käy joskus näin...


Tänä vuonna joulu otettiin meillä vastaan hiljaisesti ja lähimmäisistä kiitollisena.
"Jouluhössötys" tuntui meidän kohdalla jotenkin päälle liimatulta.
Lahjoja saivat lähinnä lapset, ja joulukortitkin jäivät kirjoittamatta.
Taisimme palata tiedostamatta joulun "alkujuurille" tai ytimeen,
jossa tärkeintä on perhe, yhdessä olo ja lähimmäisten rakkaus.

Mitä vuosi 2015 opetti minulle?
Nöyryyttä.
Elämä on suuri ja tuntematon, se ottaa ja antaa. Pitää iloita pienistäkin asioista.
Sitkeyttä. 
Vaikka tulisi täysi laidallinen niskaan, pitää vain nousta ylös ja jatkaa matkaa.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Armeliaisuutta
itseään ja muita kohtaan. Koskaan ei tiedä mitä toiset käyvät läpi.
Riittää kun yrittää parhaansa kussakin tilanteessa ja vallitsevissa olosuhteissa.
Perhekeskeisyyttä.
Voimiamme koeteltiin, mutta yhdessä selviämme kaikesta.
Olemme tiivis yksikkö täynnä rakkautta.
Kiitollisuutta.
Iloitsen jokaisesta päivästä lasteni ja lähimmäisteni kanssa.
Iloitsen myös hyvistä ystävistä, jotka olen tavannut matkan varrelta.


Vuosikirjaan 2015 on nyt kirjoitettu viimeinen sivu.
Helpottuneena suljen sen, ja nostan katseeni tulevaan.
Kaikesta huolimatta, en koskaan suostu luopumaan positiivisesta
tavastani suhtautua elämään. Välillä uidaan syvemmisssä vesissä,
toisinaan nautitaan auringonpaisteesta.

Valoisin mielin toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille
todellista ja aitoa onnea uuteen vuoteen 2016.
Lähimmäisten rakkautta ja terveyttä.

Suurella sydämellä,

Mia