Olipas ihanaa ladata akkuja Floridan auringon alla... Paljon nähtiin ja koettiin, ja tultiin siihen lopputulokseen että kannatti lähteä vaikka matka olikin ajoittain hieman raskas 9 kk tyttösen kanssa. Siitä en ole niinkään varma että kannattiko lähteä takaisin kotiin... Arki löi kyllä oikean suoran keskelle lättyä heti maanantai-aamusta! Nyt sen päivän tapahtumat vaikuttavat jo hieman koomiselta toiminnalta, mutta silloin ei kyllä naurattanut...
Maanantai pähkinänkuoressa:
Talouden pienempi ja vähän vanhempi nainen heräävät klo 12 sekaisin aikaerosta ja paluumatkalla saadun flunssan kera. Hirveätä huutoa, aamupuurot kiukulla alas, poop disaster nro 1, tyttö suihkuun, vaatteiden vaihto sekä äidillä että tyttärellä. Iso kaatunut appelsiinimehulasi pitkin makuuhuoneen tapetteja, sänkyä, lattiaa ja yöpöytää. 2 h päiväunet. Evästystä, poop disaster nro 2, beben vaatteiden vaihto vol 2. Yleistä kiukuttelua ja kipuliini-oloa, mamma kävelee kirjahyllyä päin (ollut samoilla sijoilla viimeiset 1,5 vuotta...). Iltapuurot, kaksi mega oksennusta, lakanat vaihtoon, Murun vaatteiden vaihto vol 3 ja mamman vol 2. Migreeni. Yöheräämiset.
Huh huh, siinähän se oli ja varmaan puolet jo unohtui tähän päivään mennessä... Ihan normi säätöä siis. Nyt kun ollaan saamassa niskaotetta flunssasta voi jo vähän nautiskella iltapäivästäkin. Koirat sen ainakin osaavat! :) Matkakuvia ja juttuja sitten kohta lisää jahka tässä päästään arjen rutiineista kiinni...
Myönnettäköön että meillä koirukset nautiskelevat sohvalla köllöttelystä siinä missä ihmisetkin...
Hoitokoira/vieraileva lauman jäsen Veera vartioi arvokkaasti sohvan selkänojalta kotikadun menoa. Tilanne hallinnassa. Silmät lupsuvat välillä kiinni, on se koiran elämä rankkaa...! Nallekin on vähän väsähtänyt matkan jäljiltä.
Ei vaan, ihanaa se kotiinkin on aina palata reissusta. Muu maa mustikka, oma maa mansikka... Joskus se paluu arkeen vain tuntuu keskimääräistä jyrkemmältä. Nyt kuitenkin hymyissä suin viikkoa eteenpäin!
Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti