Olen niin huojentunut, että 2015 vuosi on päättynyt.
Se oli elämäni rankin vuosi, joka veti minut kuvainnollisesti mankelin läpi.
Mennyt vuosi otti paljon, mutta myös opetti minulle
tärkeitä asioita niin elämästä kuin itsestänikin.
Vuosi on ollut raskassoutuinen ja surun värittämä.
Alku vuotta hallitsi menettämisen pelko, kevät meni kuin sumussa.
Tammikuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä kun melkein menetin isäni.
Sairaalassa ajattelin vain, että kyllä me tästä selvitään, on pakko.
Että et sinä isä voi jättää meitä vielä...
Muutaman kerran lähdin sairaalan vuoteen ääreltä kotiin miettien nähdäänkö enää.
Onneksi isä on niin sitkeää tekoa etten tunne toista.
Matka jatkuu edelleen... <3
Vuoden valopilkkuja ovat olleet ehdottomasti reissut lasten
ja ystävien kanssa Leville ja Espanjaan.
Isännän kanssa juhlistettiin 5-vuotis hääpäivää lyhyellä matkalla Amsterdamiin.
Nämä hengäshdystaot tulivat todelliseen tarpeeseen kaikkien haasteiden keskellä.
Syksyllä koitti töihin paluu, ja alkoi mahdoton arjen palapelin kokoaminen.
Miten sovittaa kaikki menot yhteen, ja ehtiä olla töiden lisäksi vielä äiti, vaimo, tytär
ja koiran emäntä. Syksyn tullen aloitin taas valokuvaamaan ja blogaamaan.
Halusin tehdä jotain, joka oli vain minua varten. Vastapainoa kaikelle muulle...
Loppuvuodesta jouduimme hyvästelemään kaksi hienoa miestä.
Ensiksi nukkui pois mieheni rakas isoisä, jonka elämän polku oli pitkä ja värikäs.
Väsyneen matkamiehen askeleet vain hiipuivat.
Juuri kun kuvittelin vuoden kulkuradan muuttuneen, talvi toi tullessaan lisää surua.
Ystäväperhe koki yllättävän menetyksen joulun alla, se pysäytti ja kolahti kovaa.
Liian aikaisin lähti hieno mies, jolla olisi ollut vielä paljon tehtävää isänä ja aviomiehenä.
Tuntuu mahdottomalta ymmärtää miksi elämässä käy joskus näin...
Tänä vuonna joulu otettiin meillä vastaan hiljaisesti ja lähimmäisistä kiitollisena.
"Jouluhössötys" tuntui meidän kohdalla jotenkin päälle liimatulta.
Lahjoja saivat lähinnä lapset, ja joulukortitkin jäivät kirjoittamatta.
Taisimme palata tiedostamatta joulun "alkujuurille" tai ytimeen,
jossa tärkeintä on perhe, yhdessä olo ja lähimmäisten rakkaus.
Mitä vuosi 2015 opetti minulle?
Nöyryyttä.
Elämä on suuri ja tuntematon, se ottaa ja antaa. Pitää iloita pienistäkin asioista.
Sitkeyttä.
Vaikka tulisi täysi laidallinen niskaan, pitää vain nousta ylös ja jatkaa matkaa.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Armeliaisuutta
itseään ja muita kohtaan. Koskaan ei tiedä mitä toiset käyvät läpi.
Riittää kun yrittää parhaansa kussakin tilanteessa ja vallitsevissa olosuhteissa.
Perhekeskeisyyttä.
Voimiamme koeteltiin, mutta yhdessä selviämme kaikesta.
Olemme tiivis yksikkö täynnä rakkautta.
Kiitollisuutta.
Iloitsen jokaisesta päivästä lasteni ja lähimmäisteni kanssa.
Iloitsen myös hyvistä ystävistä, jotka olen tavannut matkan varrelta.
Vuosikirjaan 2015 on nyt kirjoitettu viimeinen sivu.
Helpottuneena suljen sen, ja nostan katseeni tulevaan.
Kaikesta huolimatta, en koskaan suostu luopumaan positiivisesta
tavastani suhtautua elämään. Välillä uidaan syvemmisssä vesissä,
toisinaan nautitaan auringonpaisteesta.
Valoisin mielin toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille
todellista ja aitoa onnea uuteen vuoteen 2016.
Lähimmäisten rakkautta ja terveyttä.
Suurella sydämellä,
Mia